On aamu.

      Heräämisen jälkeen mieli täyttyy jälleen ajatuksista ja mietteistä, kenties viime yön unet mietityttävät tai se, ettei uni edes tullut. Ajatukset pyörivät ja hyrräävät päässä, muuttuvat ja jalostuvat. Nousen ylös, petaan sängyn ja kurkistan ulos. Aamupalaa tehdessä ajatuksiin on ehkä uinut jo uusia ongelmia, iloja tai ideoita. Istun alas ja alan kirjoittaa Aamusivuja.

       Mitä Aamusivut ovat ja miksi kirjoitan niitä?

Juoksijat, lenkkeilijät ja ulkoilijat tietävät mikä ilo ja riemu on lähteä lenkille, kun aurinko lämmittää poskipäitä, vaatetus on kevyt ja kengän alla rahisee kuiva hiekka, asfaltti tai polku. Ilmassa on tuoksuja, värejä ja lämpöä. Joka puolella elämä suorastaan pursuaa liikkumisen intoa ja jokainen solu huutaa juoksemaan ja lenkkeilemään.

         Sitten tulee syksy ja talvi.

         Pimeys tulee kuin jäädäkseen. Aamulla se on ensimmäisenä vastassa ja illallakin yhä vain aikaisemmin. Otsalampun valo katoaa märkään ja kosteaan, kenkä osuu vesilammikoihin, kylmä viima puskee pusakan alle, vaikka miten olisi tuulta pitävä kangas päällimmäisenä, ja mieli makaa maassa jo ennen kuin ensimmäistäkään askelta on otettu.

          Miten saisi itsensä lenkille myös silloin, kun ulkona on pimeää ja lämmin sohvan kulma houkuttelee enemmän?

          Tässä minun 7 + 3 vinkkiäni.

Talviaika alkoi ja päivä lyhenee molemmista päistä. Pimeys ja sen tuomat muutokset mielialassa ja aktiivisuudessa ovat väistämättömät. Pimeyden vaikutukset ovat yksilöllisiä. Toisille talvikuukaudet ovat hyvinkin raskaita ja pimeys ottaa niskalenkin jaksamisesta ja vireystilasta, toisille pimeys on pieni notkahdus normaalin energisyyden mittarissa. 

        Syitä pimeyden aiheuttamaan mielialan laskuun tai kaamosmasennukseen on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä ei ole löydetty. Auringonvalon puute aiheuttaa kuitenkin elimistössä muutoksia, jotka voivat selittää pimeän ajan vaikutuksia mielialaan ja jaksamiseen. 

            Entä jos ruualla voisi ehkäistä tai ainakin lieventää näitä oireita?