Ravintovalmentajana tutkin asiakkaitteni ruokapäiväkirjoja ja teen niistä merkintöjä ja huomioita. Jo koulutuksemme alkuvaiheessa kouluttajamme sanoivat, että ihmisen ruokavalio on arkaluontoisin aihe intiimiasioiden jälkeen. Ihmiset ovat hyvin haluttomia jakamaan ruokailutottumuksiaan ja tapojaan arvosteltaviksi. Hyvin usein kuitenkin ne huomiot, joita ruokapäiväkirjoista teen, ovat asioita, joita asiakas itsekin on epäillyt vaativan parannusta. Se, että joku sanoo puutteet tai huomiot ääneen, nostavat yleensä tunteet pintaan. 

       Ravintovalmentaja ei kuitenkaan ole mikään ylin tuomiovalta, joka arvostelevasti ruoskii asiakastaan parempiin valintoihin. Ravintovalmentajana jaan tietoa asiakkaalle hänen ruokavaliostaan ja annan keinoja siihen, miten ruokavaliota voi parantaa ihan yksinkertaisilla valinnoilla tai tuotevaihdoksilla. Tärkeänä osana ruokapäiväkirjaa ovat ne asiat, jotka ruokailutottumuksissa ovat hyvin ja jotka toimivat arjessa parhaiten. Näitä asioita vahvistamalla ja tukemalla saadaan ruokapäiväkirjasta todella hyöty irti ja arjen ruokailuihin rytmitys ja laatu kohdilleen!

         Ja mikä tärkeintä, asiakas tekee muutoksia ja opettelee uutta itsensä takia saadakseen paremman olon. Mitään muutosta tai tavoitetta ei rakenneta ravintovalmentajan motiivien perusteella. Ravintovalmentaja on vain rinnalla kulkija, joka tukee ja antaa tietoa haasteellisissa hetkissä. 

         Hyvin usein kohtaan ravintovalmentajana ajatuksia siitä, että syödäänkö me valmentajat sitten täydellisesti, jos meillä on varaa arvostella toisten ruokailutottumuksia? 

          Emme syö, emmekä arvostele. 

         Olemme ihmisiä herkkuhimoinemme ja väärine ruokavalintoinemme siinä missä muutkin. Ehkä suurin ero ravintovalmentajalle on valintojen tiedostaminen, ja sitä valmentaminen oikeasti on. Se ei ole arvostelua tai tuomitsemista vaan siinä opetetaan asiakasta huomaamaan ja tiedostamaan ruokailutottumuksiaan, niiden syntymiseen vaikuttavia asioita ja niiden seurauksia. 

          Seuraavaksi jaan yhden päiväni ruuat ja niistä tekemäni analyysin.

Joulu kolkuttelee ovelle ja suomalaiseen jouluun kuuluu ehdottomasti tutut jouluruuat. Ruokiin panostetaan ja niistä nautitaan pitkään. Jouluruokaa riittää mahdollisesti koko jouluviikoksi, jonka jälkeen moni on jo valmis siirtymään hedelmiin ja salaatteihin. Olo voi olla tukala ja turvonnut joulun loputtua. 

      

Tässä muutama vinkki siihen, miten välttää jouluähky
tai kuinka suhtautua jouluruokailuun hallitusti nauttien.

Talviaika alkoi ja päivä lyhenee molemmista päistä. Pimeys ja sen tuomat muutokset mielialassa ja aktiivisuudessa ovat väistämättömät. Pimeyden vaikutukset ovat yksilöllisiä. Toisille talvikuukaudet ovat hyvinkin raskaita ja pimeys ottaa niskalenkin jaksamisesta ja vireystilasta, toisille pimeys on pieni notkahdus normaalin energisyyden mittarissa. 

        Syitä pimeyden aiheuttamaan mielialan laskuun tai kaamosmasennukseen on tutkittu paljon, mutta yksiselitteistä syytä ei ole löydetty. Auringonvalon puute aiheuttaa kuitenkin elimistössä muutoksia, jotka voivat selittää pimeän ajan vaikutuksia mielialaan ja jaksamiseen. 

            Entä jos ruualla voisi ehkäistä tai ainakin lieventää näitä oireita?